http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011042613610263_uu.shtml
Tarjan numero on vaihtunut, joten lukijat hyvät, voitte sen poistaa osoitekirjastanne. Tietysti on ymmärrettävää, että pinnalla pitkään ollut Wikileaks on yhteiskunnallisesti kiinnostava ja monet odottavat aamun sarastaessa uutta tietoa Suomea koskevista asioista. Henkilökohtaista uutiskynnystäni ei kyllä Tarjan puhelinnumero ylitä, oli se sitten julkaistu salaisissa papereissa tai poistettu käytöstä. Nykyään kun tuntuu, ettei ehdi enää edes soitella omille ystävilleen tässä SOME-mylläkässä.
Mietin, että jos oma puhelinnumeroni olisi vahingossa julkaistu jollain suurella medialla, joutuisinko häiriköiden takia vaihtamaan numeroa? TUSKIN. Ei luulisi ketään kiinnostavan. Mutta jos media alkaisi hehkuttaa numeroa ja sitä kuinka se on vahingossa päässyt julkisuuteen, alkaisi myös ihmisten mielenkiinto herätä tätä mystistä tapausta kohtaan. Kohta numeron haltija olisi paljon puhuttu ja henkilöstä tulisi "julkkis". Tämän jälkeen yksityisyysasiat muuttuisivat täysin. Julkisuuden henkilöiden osalta tilanne onkin mutkikkaampi kuin tavallisten kansalaisten. Julkiseen rooliin tai ammatilliseen asemaan liittyvät asiat eivät kuulu suojattuun yksityiselämään, vaan niitä voidaan julkisesti arvioida tai arvostella.
Monesti ihmiset antavat oman yksityisyytensä tahallisesti median riepoteltavaksi. Usein näistä "julkkiksista" puhuttaessa ihmiset ilmaisevat inhonsa ja kielteisyytensä uutisia kohtaan, mutta esimerkiksi Iltalehti.fi sivuston luetuimmissa uutisissa näistä henkilöistä kertovat tarinat yleensä pyörivät. Ihmisiä tuntuu kiinnostavan toisen elämän ongelmat, pumpulimaisuus ja esillenosto.
http://www.iltalehti.fi/viihde/2011042613608370_vi.shtml
Julkisuus voi olla palkitsevaa ja yksityisyyden luovuttaminen kansalle antaa varmasti paljon huomiota. Mielestäni lapsille ja oppilaille tulee kuitenkin opettaa yksityisyyden tärkeys ja yksityisyyden menettämisen vaarat. Monilla julkisuuteen nousseilla henkilöillä yksityisyyden menettäminen ja elämänhallinnan siirtyminen medialle ovat ajaneet pinnalla olevat henkilöt rappioon. Mediaa pitää siis osata käyttää, jotta siitä saatavat hyödyt nousevat haittojen yläpuolelle.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010060211788995_uu.shtml?ref=leiki
Aina kuitenkaan yksityisyyttään ei pysty itse hallitsemaan, jos sosiaalisen median parissa hengailee. Tietämättään voi menettää omat tietonsa muiden käyttöön jos internetissä takki liiaksi auki pyörii. http://www.evidea.fi/node/8 Harvemmin tulee luettua yksityisyyssuojaa internet-sivuilta, joihin tietojaan jättää. Ne kun tuppaa olla kirjoitettu fonttikoolla 6 ja sivuja saattaa olla useita kymmeniä. Niissä kuitenkin yleensä tarkasti selostetaan, että käyttäjä on itse vastuussa "lähes kaikesta".
Olkaahan siis varovaisia median parissa ja vaalikaa omaa yksityisyyttänne. Vaikka tilanteet ovat kärjistettyjä ja tuntuvat kaukaisilta, on kuitenkin mahdollista että valmistumisen jälkeinen työpaikka on tekemisissä median kanssa, jolloin myös yksityisyyttä koetellaan. Kasvattakaamme myös tulevat oppilaamme pieneen kriittisyyteen.
-Lasse
tiistai 26. huhtikuuta 2011
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Blogien seuraaminen
Kaikki mitä netissä lukee on oltava totta, vai onko?
Netissä on mieletön määrä nykyään erilaisia blogeja, joita on kirjoittanut ties kuka. Onko niissä olevat asiat totta, ovatko ne tarinoita vai vain jonkun ihmisen mielipiteitä ja tuskaisia(miksei iloisiakin) raapustuksia.
Monia kirjoituksia on mukava lukea, koska tietysti valitsen ne omasta mielestäni mieleisimmät. Mutta ovatko ne siltikään totta? Mitä tulevaisuuden lupauksemme ajattelevat nykyisistä kirjoituksista.
Normaalistihan me mietimme aikuisina että sehän on vain naapurin Jarkko, joka siellä kirjoittaa patoutumistaan yhteiskuntaa vastaan ja hänellä on oikeus mielipiteeseensä. Mutta voiko olla niin, että joku henkilö joka lukee siellä väritettyjä ”faktoja” tosiasioina ja muodostaa tästä omaa maailmankatsomustaan? Tähän pitäisi myös opettajana puuttua, jotta nuorisomme kykenisi ymmärtämään yksittäisen ihmisen mielipidekirjoitukset heidän mielipiteenään, ei missään tapauksessa ehdottomana totuutena.
En halua missään nimessä tuomita blogeja. Olen itsekin uppoutunut joidenkin lahjakkaiden kirjoittajien blogeihin, vaikka en olisi kiinnostunut lainkaan aiheesta. Kuitenkin itsellä ja varmasti monella muullakin on tiedossa, että ne ovat vain mielipiteitä muiden joukossa.
Yksi Suomen varmasti tunnetuimmista blogikirjoittajista on Juha Vuorinen, jonka Juoppohullun päiväkirja on niittänyt menestystä ympäri maan. Nykyään kirjoituksista on tehty jo monta kirjaa ja näytelmäkin, joka on pyörinyt kulttuuripääkaupungin teatterissa jonkin aikaa.
Vuorisen Juoppohullun päiväkirjaa ei myöskään kannata pitää täysin totena, vaikka onhan Vuorinen sanonut joillain tarinoilla olevan yhteyttä tosielämään.
Tässä joitain blogeja, joita itse suosittelen. Itse luin näitä joko asian tai vain kirjoituksen mielekkyyden ja huumorin takia.
Joonas
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
Määd Photoshop skillz.
Uutiskuvat voivat olla todella vaikuttavia ja jäädä jopa osaksi kulttuuriperintöä (http://tinyurl.com/3dopxds http://tinyurl.com/3obewbb, http://tinyurl.com/3wa96b3). Yhdellä kuvalla kuitenkin ehtii valehtelemaan enemmän kuin normaali ehdokas yhden vaalikampanjan aikana. Aivan samoin kuin on mahdollista oppia spottaamaan muunnellut totuudet hiihtäjien ja entisten pääministerien sanoista, voi kuvienkin lukemista onneksi harjoitella.
Kuvista on toki ennenkin saatu esimerkiksi kivasti ihmisiä pois, mutta tämä on tehty vaivalloisesti mekaanisin menetelmin. Nykyisin digitaalisen kuvan ja kaikkien saatavilla olevien kuvanmuokkausohjelmien aikakaudella ylimääräiset Nikolait häviävät kuvista yhtä nopeasti kuin tuhat viestiä omaa nimeä kantavasta sähköpostiosoitteesta, joka ei tietenkään ole omassa käytössä. Ohjelmien ja muokkaajien taitojen kehittyessä manipuloitu kuva on myös entistä vaikeampi tunnistaa. Kuvien muokkaajien agendat vaihtelevat laidasta laitaan; kuvia voidaan tehdä huumorimielessä, mutta niillä selkeästi pyritään myös vaikuttamaan. Myös manipuloijien taidot vaihtelevat Seiskan taideteoksista hienovaraisempiin kuviin, joita on tavallisen lukijan käytännössä mahdotonta havaita muokatuiksi.
Kuvien välittämiä viestejä voidaan valita ja muokata tietysti myös ennen kuvan ottamistakin. Se, mitä jää kuvan ulkopuolelle voi olla vähintään yhtä tärkeää kuin se, mitä kuvassa on. Kuvia voidaan myös lavastaa, jotta haluttu viesti saadaan esille.
Toisaalta kuvien aihe on jollain tavalla valittava, kuvia on pakko rajata ja niitä muokataan joka tapauksessa vaikkapa vain värejä korjailemalla. Teksti tai kuva ei ole koskaan täysin objektiivinen kuvaus tapahtumista. Onkin hyvin hankala vetää rajaa sille, mikä on kuvaajan/kuvan julkaisijan tarkoituksellista yrittämistä saada kuva antamaan tapahtumille tietty sävy ja mikä vain kuvaamiseen liittyvää välttämätöntä valikointia tai muokkaamista. Tärkeintä onkin ehkä se, että kuvan katsojat tiedostavat nämä asiat ja pyrkivät luovimaan informaatioviidakossa oikeisiin suuntiin.
Oppilaille on hyvä alkaa opettamaan kuvanlukemisen taitoja jo ensimmäisiltä luokilta lähtien. Myös kuvien muokkaaminen itse on kehittävää, koska silloin huomaa, kuinka vaivatonta se voi parhaimmillaan olla. Myös harjoitukset, joissa kuviin pyritään pelkkiä värejä tai kirkkautta säätelemällä saamaan erilaisia tunnelmia, ovat hyviä.
Aiheeseen liittyen:
Loppuun vielä Rydmanin Wille latinona.
Esko
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Oho!!! Kohukaaos – katso kuvat!!
Tässä muutama otsikko ampparit.com –uutisportaalista, joka kokoaa linkkejä suomalaisten sivustojen uutisiin. Sivulla uutisesta näkee vain otsikon, jota klikkaamalla pääsee varsinaiseen uutiseen. Käytäntö on yleinen ja tämä onkin saanut aikaan ilmiön, jota voisi sanoa vaikkapa otsikkohuoraamiseksi; otsikolla pyritään saamaan mahdollisimman monta ihmistä klikkaamaan linkkiä, keinolla millä hyvänsä. Valitettavasti keinot ovat aika ala-arvoisia.
Hyvä otsikko on tietysti motivoiva ja mielenkiintoa herättävä, mutta hyvän otsikon tulisi olla myös informatiivinen ja kertoa keskeisin asia tekstin sisällöstä ytimekkäästi (http://www.scriptio.fi/palvelut/maksuttomat_palvelut/abc-tietosivut/otsikoinnin_abc/) Tämä tietysti vaatii myös sen, että otsikko olennaisesti liittyy uutiseen ja kertoo siitä totuudenmukaisesti. Esimerkiksi ”Lapin mies liukastui aamusella” otsikkona kertoo tärkeimmän osan uutisesta, on selkeä eikä luultavasti hirveän paljon eroa todellisista tapahtumien kulusta (uutisen tärkeys on toinen asia). Totuudenkin voi tietysti nähdä ja ilmaista monella eri tavalla, niin kuin Loikalan kartanon lastenkotia käsittelevien uutisten otsikot näyttävät.( http://www.alasilta.fi/blogi/media-myy-vanhoja-juttuja)
- Hoitajat pitivät lapsia vankeina (painettu Iltalehti 16.3.2011)
- Lapsia rangaistiin rajusti - kuukausi yksin suljetussa huoneessa (painettu Ilta-Sanomat 16.3.2011)
- Lastenkoti eristi ja kuvasi lapsia 30 päivää putkeen (Uusi Suomi)
- Lastenkoti eristi lapsia lainvastaisesti (Yle)
- Lapset 30 päivää eristyksissä - lastenkoti perustelee turvallisuudella (Aamulehti).
Jokainen otsikko kertoo kyllä samasta asiasta, mutta otsikot antavat hitusen erilaisen kuvan tapahtumista.
Amppareiden viimeisen vuorokauden (26.3.11 klo 15.05) kymmenen suosituimman uutisen joukosta löytyvät mm. seuraavat:
Elizabeth Taylorin salaisuus jaksetaan uutisessakin pitää yllättävän pitkään salaisuutena, se paljastuu vasta viimeisen kappaleen kolmanneksi viimeisessä virkkeessä. Suurin osa uutisesta kertoo siitä, että Elizabeth on pitänyt salaisuutta. Ei vaikuta ihan hirveän jättimäiseltä.
Huippumallin vilautteluista kertova uutinen ei kerro otsikossa huippumallin nimeä, mikä saa lukijan pohtimaan: ”Kuka!!??!!” Stephanie Seymour nimenä ei varmaan ihan kaikille mitään sano, joten otsikon tarkentaminen nimellä olisi luultavasti vain vähentänyt klikkausten määrää.
Ja Hymyn uutinen on kyllä alusta loppuun Hymyn uutinen.
Lopuksi minua kyllä aika paljon säälittää, jos jostain löytyy ihmisryhmä, joiden keskuudessa Nokian fontit ovat oikeasti aiheuttaneet kohun. Mutta otsikko saa minut lukijana kuvittelemaan hetkeksi, että nyt ollaan jonkin merkittävän asian äärellä.
Tästäpä päästäänkin kätevästi viime vuosina aikamoisen inflaation kokeneiden sanojen, eli ”kohun” ja ”kaaoksen” pariin. Molemmilla sanoilla uutinen pyritään lähinnä saamaan kuulostamaan isommalta kuin se oikeastaan on. Harvoin kerrotaan, kuka tai mikä asiasta kohisee ja kaaokset ovat usein aika pienimuotoisia. Kaaos tietysti tarkoittaa sekasortoa, hämminkiä tai epäjärjestystä (http://suomisanakirja.fi/kaaos) ja on aika suhteellinen käsite, mutta minusta Japanissa tai Libyassa nyt on kaaos. Big Brotherissa, Kuorosodassa tai muissa realityohjelmissa ei ole olut kaaoksia, korkeintaan vastoinkäymisiä.
Kaiken kaikkiaan otsikot pyrkivät eri tavoin saamaan uutisen kuulostamaan mahdollisimman tärkeältä. Tämä on tietysti ihan ymmärrettävää, mutta Journalistin ohjeiden mukaisesti otsikoille on myös löydyttävä sisällöstä kate. ”Uutisankkuri raivosi lasten lätkämatsissa” saa ensimmäiseksi kuvittelemaan, että nyt on vähintään Arvi Lind vetänyt jotain naperoa turpaan, vaikka tapahtumat ovat varmasti olleet normaalin suomalaisen urheilevan lapsen isän toiminnan rajoissa. ”Paleface Linnaan”. Ahhahhaa. ”George Clooney valvoo Sudania satelliiteilla”. Joo, siellä se ruudun ääressä töröttää ja syynää. Periaatteessa kaikki otsikot kertovat uutisen sisällöstä, mutta kyllä niistä vain jotenkin harhaanjohdettu olo usein tulee.
Roskaotsikoita vastaan kampanjoitiin helmikuun ajan ja muutenkin asiaa on huomioitu. Myös Erkki Tuomioja otti kantaa politiikan uutisoinnin tasoon viime vuoden marraskuussa. ”Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen huomautti, että toimittajat ovat kaikkialla samassa tilanteessa. Markkinointipaineet vaikuttavat sisältöön. "Jos yleisö maksaisi vakavasta journalismista, sitä kyllä tehtäisiin." ”
Kouluopetuksessa tämä ilmiö kannattaa ottaa esille ja keskustella siitä oppilaiden kanssa. Oppilaat voivat itse pohtia, millaisia uutisia he mahdollisesti lukevat ja miksi he päätyvät niitä ylipäätään lukemaan. Otsikon ja itse jutun sisällön vertailu antaa oppilaille hyvää harjoitusta myös kielen analysoinnista otsikoiden osalta.
Lopuksi vielä yksi epäuutinen: http://www.mtv3.fi/urheilu/f1/uutiset.shtml/arkistot/f1/2010/06/1145272
Esko
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)